Montjuïcin näkymiä

Ajajttelin kompensoida nyt eilisen huonolaatuista kuvaa, pistämällä vähän laadukkaampia esille. Nämä oli myös samaiselta tammikuun Barcelona pysähdykseltä, Montjuïcin huipulta. Tuolla rajan toisella puolella on tultu käytyä aika monesti mutta varmaan vaan pari kertaa ihan kyseisen kaupungin tähden, muut kerrat ovat kiertyneet hyvien lentoyhteyksien takia. Yritän aina löytää jotain uutta kaupungista päivänpysähdyksilläni ja Barceloonassa se on onneksi tosi helppoa, ja ainahan sinne goottilaisen kaupunginosan kujille pitää päästä harhailemaan. Tällä kertaa oli vuorossa siis Montjuïc ja vaikka siellä sen suihkulähteen ja taidemuseon olinkin jo käynnyt aikasemmin katsomassa tarjoaa vuori paljon muutakin nähtävää. Antonionin the Passenger-elokuvan inspiroimana halusin ihailla Barceloonaa ilmastapäin ja otin telefericon vuorenhuipulle paral-lel metroasemalta vuorenhuipulle. Noh aika nopeesti sitten huomasin ettei se ollutkaan sama teleferico kuin leffassa, vaan se kyseinen matka olisi pitänyt sieltä ihan satamasta aloittaa. Näköalat oli kuitenkin ihan kivat, mutta matka aika lyhyt eikä ehkä nyt sen seitsemän euron arvoista. Ylhäällä odotti Montjuïcin linna ja sieltä olikin mukava katsella merelle, ihmetellä satamaa ja pohtia minne kaikkialle sieltä ne laivat lähtevätkään.
Castellissa oli myös pari pientä taidenäyttelyä jotka oli hauska kurkata kun tiesi ettei kyseisen vuoren muihin museoihin (etnologian, arkeologian ja taide) ei olisi kyseisenä päivänä (maanantai) asiaa.

Nyt tekee taas mieli merenrannalle horisontiin tihrustelemaan kun selaili näitä kuvia...
Onneksi se on tossa ihan vieressä, jospa sinne vaikka huomenna pääsis, että laantuis taas se tarve ja vois keskittyä olennaisimpiin asioihin..
Noi on kyllä hulluja tollaset merenkatselutarpeet ja muut pakot niinku kutominen tai muu käsilläteko aina välillä vaan iskee sellanen ahdistus joka vaan helpottaa sillä että saa ne kädet toistamaan jotain monotonista kaavaa tai hengenahdistus joka loppuu vasta ku pääsee rannalle istumaan ja miettimään niitä näitä. Ehkä siinä meressä on jotain rauhottavaa kun näkee niin pitkälle ja kaikki on niin kirkasta ja selkeätä, välillä kyllä iskee myös sellanen halu kietoutua hämärään, niinku syyksyiseen kosteaan isoon metsään tai talvi-iltoihin kynttilän valossa.
Noh nyt mä kääriydyn kuitenki takkiin, pistän repun selkään ja alan suuntaa kotiapäin.
Hyviä viikonloppuja ja helmikuita kaikille!

torstaiterkut

Viikko on taas hujahtanut hetkessä enkä tänne blogiin ole eksynyt kirjottelemaan kuulumisia, no joo se kodin netittömyys ja tämän hetkisten kuvien puute taitaa olla jo vanha loru mutta vedotaas taas kerran siihen. Tohon nettiasiaan yritän saada nyt  oikeesti parannusta koska mun iltaiset origamitaittelumaratonit ei ole hirveän hyödyllisiä kun se netissä surffailu siirtyy kirjastoon ja opiskelu avaruuteen ja vaikka mun uuteen selkäreppuun mahtuukin puolielämää (tänään mukana termari, lounas, kirjoja, vihkoja, vesipullo, penaali, läppäri ja johto) sen kameran sieltä esille kaivaminen onki marimekkoa hankalampaa. Koska en kuitenkaan osaa laittaa tekstiä ilman kuvaa saatte nauttia auringonlaskusta kirjastonikkunan takaa (ja minusta).

Blaaah mitäköhän mä tulin tänne taas kertomaan, ai niin kuulumisia, pari päivää sitte tänne saapui ensimmäiset keväiset päivät, lämpötilat lähentelee kahtakymppiä ja puissa näkyy jo pieniä vihreitä hiirenkorvia <3 jee tennaritkin sain jalkaan vaikka koko "talven" niillä olisi pärjännyt muutenkin, mutta sitten ei olis saannu sitä kevyttä kevät fiilistä kun vetää ne ekaa kertaa jalkaan pitkästä aikaa. Ilmassakin tuoksuu jo vähän keväältä,  tuuli tuntuu pehmeältä ja kutsuu hiuksia viilettämään pyörän päällä... Niin vielä kun löytyis se pyörä! Joku kaunis, siro, vanha pyörä jolla pääsis yliopistolle ja välillä jopa rannalle.. Sellasta täällä taas tällä kertaa, ensi kerraksi lupaan parempia kuvia ja järkevämpiä juttuja ;)

jeudi

Torstaita taas, jo toinen viikko takana uutta lukukautta, uusia aiheita ja professoreita. Mä tykkään!

Mä tykkään myös hirveesti tästä pikku kylästä, joka on tullu niin omaksi. Se tuntuu jotenki turvalliselta mutta ei ollenkaan tylsältä, sellaselta kotilolta jossa on hyvä olla nyt ja inspiroitua rauhassa, sitten joskus tulevaisuudessa se tulee käymään liian pieneksi ja on aika taas lentää pois kohti uusia seikkailuja, mutta pitkästä aikaa elän tässä ja nyt ja nautin siitä!

Valokuva otettu lentokoneessa matkalla Suomeen, jossain Barcelonan ja Perpignanin yläpuolella.

Vähän katkonaista ja sekasta nää mun jutut tänään mutta en nyt parempaan pysty tai ehdi, halusin vaan moikata ja näyttää ettei blogia ole ihan näin nopeasti unohdettu ;)

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

välimerellistä kasviloistoa

Kuulin että siellä Suomessa ootte saannu kestää kovia pakkasia viime päivinä! Vaikka Suomen talvi on ihana ja muumipeikokin oppi siitä pitämään, voi ainainen maiseman valkeus ja nenän punaisuus tulla hieman yksitoikkoiseksi välillä. Muistutukseksi siellä vaipan alla uinuvasta vehreydestä ajattelin ilahduttaa teitä kuvilla toisenlaisesta vehreydestä jota löysin Barceloonan luonnontieteellisestä puutarhasta maanantaisella vierailullani. Olkaa hyvät ;)

Barceloonan luonnontieteellinen puutarha sijaitsee Montjuïc-vuoren huipulla ja on erikoistunut välimerenilmaston kasvustoon (jostain kumman syystä) ja tietyllä Chile-polulla, jos oikein yritti, niin melkein pystyikin uskomaan olevansa siellä missä pippuri kasvaa. Australia-osuus sai taas matkakuumeen nousemaan hälyyttäviin lukuihin ja hilpeät kasvien hihittelemään itsekseen.

Vaikka tammikuun puolessa välissä vasta mennään, puutarhasta löytyi myös hieman kukkaloistoa joka aina lämmittää sydäntä ja saa hymyn huulille. Voi kumpa joskus saisi oman kirsikkapuun tai matntelipuun kukkimaan omalle takapihalleen! Olin tosiaan niin hurmoksissani kukkapaljoudesta etten muistanut vilkaista lajiketta, mutta viis siitä ihaillaan vaan kukkia ja haaveillaan keväästä!

<3:Iina

entre six et sept

Tänä lukukautena lukujärjestyksentekijät olivat vihdoin ymmärtäneet käsitteen "les jeudis de Perpignan" ja ettei meitä siis kannata kiusata perjantaina luennoilla. Oikeesti nää "Perpiganin torstait" sijouttuu loppukesän torstaihin ja sillon on kylän kadut täynnä menoa ja meininkiä sirkushuveista jazzbändeihin, mutta täällä ei näin talvisaikaankaan oiken jakseta odottaa siihen perjantaihin että pääsis sitä viiniä lipittämään vaan viikonloppu alkaa jo päivää aikasemmin. Noh, oikeessa elämässä sänky nielas mut taas eilen noin kymmeneltä illalla joten olin kerrankin pirteenä ja pystyssä kahdeksalta perjataiaamuna. Jossain vaiheessa sitten taapersin kirjastolle pientä koppakuoriaista muistuttaen raahaten repussani ennen joulua ahnehtimiani kirjoja joista puoliakaan en tietenkään ollut ehtinyt lukea, toi maxikoko oli muuten tosi hyvä idea äiti ku saan taas raahattua puoli elämää ja muutaki mukana, ainoo vaan että toi mun puoli elämää painaa ihan mukavasti. Siellä sitten vierähti koko päivä, väillä käväsin kotona syömässä ja paluumatkalla kirjastolle erehdyin shoppailemaan lasten kumppareita, hipsteripipoja ja kesäreppuja kirpparille. Kuudelta kirjaston mennessä kiinni olikin aika taas lähteä kotiin ja kaivoin mun alibaban luolasta, joka oli taas täyttynyt kummasti puolella tusinalla tiiliskiviä, kameran ja matkalta kotiin nappailin siis seuraavat kuvat, kello kuuden ja seitsemän välissä...

uudet kujeet

Terveisiä taas täältä Perpignanista, uus vuos vaihtu Suomessa ja siellä hurahti samassa syssyssä pari viikkoa. Viime sunnuntaina pääsin sitten parin mutkan kautta (Riika, Barclona) tänne piskuiseen, mutta oi niin rakkaaseen, pikku kylääni. Tiistaina alkoi heti taas yliopiston tuolien kuluttaminen ja nyt onkin jo taas perjantai, mihin tää aika menee? Uudet kurssit lupaavat työn täytteistä kevättä ja ekaa kertaa esitelmiäkin on melkein joka aineessa. Ilmat on ollu aika vilposet, ja kyllä ne on vilposet kun keittiössä on se rapeat 12 astetta aina. Sade ja räntäkin on riepotellut tätä säätiedotusten yleensä hellimää aluetta ja vuoretki olivat saaneet lumipeitteensä keskiviikkoiltana. Täällä on muuten hauska kun jutellessa aina puhutaan tosta korkeimmasta huipusta Canigousta niinkuin naapurista; "näitkö kuinka kauniina se oli tänä aamuna", "huomasitko sen olevan taas lumenpeitossa".
Yleisön suuresta pyynnöstä (terkkuja iskälle) yritän taas tänne tekstiä tuottaa (tää oli vaikeempaa ku muistin) ja kuvia nyt kiertyy muutenkin mutta on ihan mukavaa saada kanava niillekkin ettei ne vaan jää homehtumaan tonne läppärin syövereihin...

<3 :Iina

ma cuisine à moi

 Näin maanantain kunniaks ajattelin vihdoin pistää kuvia täältä mun ihan ensimmäisestä ihan omasta kodista. Alotetaan keittiöstä koska se on mun viimeisin ylpeyden aihe, tää on aika pitkulaine käytävä joka mun mielestä on aika vaikea sisustaa. 

Noin vuoden tää olikin melkeen tyhjillään tai ihan toimivana keittiönä tää toimi mutta muuten ei oikeen aikaa tullu täällä vietettyä, ilman pöytää se olisi ollu aika vaikeeta. Täällä ei myöskään ole lämpöpatteria ja en viitti pitää lämpöä niin täysillä tuolla toisessa huoneessa että se tänne asti ylettyis. Tää saattaa kuullostaa tosi oudolta mutta täällä eteläranskassa kun se lämpötila ei nyt niin kovin alhaalle muutenkaan laske ja sähkön hinta pyörii pilvissä ei ihmiset sitä patteria pidä päällä kun vaan jos on oikeesti kylmä ja sillonkin vaan pariksi tunniksi. Tää keittiön on myös varustettu tuuletus aukoilla eli kirjaimellisesti aukoilla seinässä (josta sillon syksyn kaatosateiden aikana mukavasti valu vettä sisään kun toi ränni on just rikki tosta yläpuolelta) niin se on aika turhaakin lämmittää tätä keittiötä. 

Ekaks ajateltiin tehdä/ostaa sellanen seinään kiinnitettävä pikkuruokapöytä mutta sen jälkeen ku huomattiin kuinka kierot (siis ei vinot vaan aaltoilevan kierot) nää seinät on niin se piti unohtaa. Toinen vaihto ehto olis ollu sellanen pyöree baaripöytä mutta ne oli aika tyyritä varsinki ne tuolit, niin se keittiön kalustaminen vähän jäi.. Kunnes sain synttärilahjaks työpöydän ja siirrettiin entinen työpöytä joka siis oikeesti on ruokapöytä keittiöön. Ja pienen tetrisaivojumpan jälkeen kaikki huonekalut löysivätkin oman paikkansa.

Ruoka- ja asiahylly löysi paikkansa aivan "käytävän" päädystä ja näin mun mielestä vähän rikkoo keittiön pitkulaisuutta. Hyllystä tosiaan löytyy kaikki kuivaruoista astioihin ja kattiloihin, ja tolla roskiksesta pelastetun puukorin avulla ei tavaratkaan tipu niin herkästi (näkyy vikassa kuvassa ehkä parhaiten).  Yhtä värimaailmaa en halunnu valita vaan päätin ihan kaikkia värejä hyväksyä mukaan vaikka punasta kai sielä enimmäkseen taitaa löytyä. Myös iittalat, muumit ja marimekot vilisee kuvassa..

Ihan hyllykön vieressä on jääkaapin paikka, ekaks jätin sen vaan väliaikasesti tohon, koska toi tila on aika nafti, mutta loppujen lopuks se oli käytännöllisempi ja esteettisempi paikka sille kun toisella puolella keittiötä lähellä hellaa. Ja onneks toi pöytäkin oli just sopivan pieni ja korkuinen, ikkunankin saa auki :), vaikkei sitä alumperin keittiöön ostettukkaan. Pöydän päällä tuoksuttelee laventeli, joka on jo kyllä saanut syysleikkauksen. Niin ja radion päällä on josefiina yks vuotias appelsiinin taimi ja trinidad jotka on puol vuotta nuorempia sitruunapuun taimia ja neki tuoksii ihanalta. Mä voisin kyllä ihan oikeitaki yrttejä alkaa kasvattamaan mutta ehkä sitte keväällä..

Pöydän vieressä oikealla seinämällä on pesuallas, liesi, pikku uuni ja lisää hyllyjä. Tiskipöydän alla säilytän pulloja, siisvoustarvikkeet ja kierrätysroskikset pahville, muoville, tölkeille ja paperille joita mä kyllä välillä käyn tyhjentämässäkin vaikka kuvasta ei uskoiskaan. Toi tiskipöytäliesitaso on kanssa aika moista ranskalaista taidonnäytettä kun reikiä ja vinoja osia löytyy joka kolosta, mutta ihan hyvin se on toiminut kunhan vaan varoo ettei ne tiskivedet pääse valumaan ton uunin sähköpiuhaan..

Ja sen jälkeen on vähän tyhjää tilaa jossa yleensä pidän kuivausteline tornia ja nurkassa on vedenlämmitin mikäklietermostaatti jota vähän joka paikasta löytyneet mangeetitiki pääs koristamaan mummonperintö, 60-luvundesing keittiöpyyhkeen kanssa.

Tässä vielä keittiö kokonaisuudessaan, toi vasen seinä on kokonaan tiiltä ja vuokraemännän ainoa pyyntö oli ettei siihen saa reikiä tehdä, tosin sekin on ihan epätasainen, reikiä ja ulostulevia rautalangan pätkiä täynnä ja hapero niin en uskaltaiskaan, sisustuselementtinä muuten se on ihan kivan näkönen :) Lattia oli varmaan maalattu punakseks just ennen mun muuttoa koska siitä irtoilee maali jatkuvasti, varsinkin jos sille erehtyy paljain jaloin tassuttelemaan, onneksi alla oleva maalin on oranssinpunertavaa niin eri ei ole niin kammottava. Viimeinen hankinta oli toi räsymatto joka oli just täydellinen ja ikkunoissa on punavalkoiset organzaverhot piokaystävän toiveesta.

Sellanen, tetenki mikro ja vaatteidenpesukone (ranskassa säilytetään keittiössä) oli ihan mukava lisä mutta mä oon tosi tyytyväinen ja ylpeä mun omasta pikku keittiöstä ja mulle tää on jo tarpeeks luksusta että keittiö sijaitsee ihan erillään muusta asuintilasta.